Laumaan sopeutuminen

Ajattelin hieman kirjoitella siitä miten Hile on sopeutunut meille ja miten muut koirat on ottaneet sen vastaan. Onhan tässä jo melkein 3kk saman katon alla asuttu ipanan kanssa.

Heti alkuun voisin todeta, että meillä on mennyt varsin hyvin. Ipana on soveltunut laumaan paremmin kuin hyvin. Jehu on taatusti ottanut sen parhaiten vastaan, se on antanut Hileen nukkua alusta asti sen vieressä ja lelutkin saa pölliä suusta. Itse toivoisin Jehulle hieman enemmän asennetta peliin, koska se ei juuri Hilettä komenna vaikka tää sen korvassa roikkuisi. 

Meidän akat taas on ottanut Hileen vaihtelevasti vastaan. Bella paremmin kuin Demi. Bella on taitanut kaksi kertaa sanoa vähän kovempaa jos joku asia ei oo mennyt perille. Muuten Bella on hyvin ottanut Hileen vastaan, nukkuvat useasti lähekkäin ja Bella on myös hieman ruvennut enemmän leikkimään sen kanssa.
Demi taas tykkää ja ei tykkää kakarasta. Välillä sen kanssa on hauska painia ja riehua, kun sitten taas tulee se hetki että menee hermot ja lujaa. :D Ulkona belgit menee nätisti yhdessä, mitänyt välillä olen joutunut puuttumaan jos Demi on liian kovakourainen painiessa, tosin eipä se Hilettä haittaisi, mutta itse en halua katsoa semmosta painia. Kotona Hile on niin kauan kiva kun Demi saa olla rauhassa tai jos Demi itse pyytää leikkimään, niin silloin saa leikkiä. 

Hile on myös nätisti oppinut meidän tavoille. Se tietää mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Okei.. Joskus saattaa joku juttu unohtua, mutta pääasiassa ipana on oikein kiva kaikinpuolin.

Yksinkin se osaa olla, tosin Jehu seuranaan. On sen verran kiintynyt laumaan, että pikkuhiljaa ollaan opeteltu täysin yksinolemista. Tuppaa välillä availemaan ääntään jos jää yksin ja ei pääse muiden luo. 

Ollaan myös tavattu muutamia koirakavereita lenkkien merkeissä. Hyvin on mennyt. Hile on soveltunut joukkoon tosi hyvin. Nyt pitäisi vaan enemmän saada nähtyä uusia kavereita, kun ollaan aika paljon lenkkeilty nyt oman porukan kesken. Haluan kumminkin että Hileestä tulee myös sosiaalinen koira muita koiria kohtaan.

Sisäsiisteys on hyvällä mallilla. Yöllä tai jos on pidempi yksinolo aika niin saattaa pissavahinko päästä paperille. Joten mielestäni oikein hyvä tilanne. Tosin sen voisi vielä oppia että pyytäisi selvemmin ulos jos on hätä. 

Hihnakäytös on se suurin taival varmaan Hileen kanssa. Hihnassa kun olisi hauska vetää tai mennä ainakin moikkaan kaikki vastaantulijat. Tähän ollaan paneuduttu melkein joka lenkillä, olen pyrkinyt palkkaamaan nätistä kävelystä ja oikeasta paikasta. Välillä oppi menee perille ja joskus taas unohtuu tyystin. Mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. 

Kaikinpuolin Hile on oikein ihana belginalku. Ja olen edelleen TODELLA tyytyväinen että se kuuluu juuri meidän perheeseen. Kyllä tästä ipanasta vielä kuullaan. Oon aivan varma, sen verran lupaava pakkaus!

Näissä kuvissa Hile on reilu 4kk.