Seitsemisen kansallispuisto

Krimi, Rocky, Jesse, Yatsi, Hile & Demi

Mukava päästä kirjoittamaan taas pitkästä aikaa, varsinkin tästä meidän sunnuntaisesta reissusta. Mutta aluksi haluan kiittää Jenniä, joka väsäili meidän blogia parempaan suuntaan josko sitä itsekkin jaksaisi nyt olla enemmän aktiivinen kirjoittamisen suhteen kun blogi näyttää asialliselta.

Kuten jo mainitsin ja otsikostakin varmaan jtn voi päätellä, niin me tosiaan lähdettiin aikaisin sunnuntai aamuna ajelemaan kohti Nokiaa ja siitä kohti Seitsemisen kansallispuistoa.
Pauliina tuli aamulla kahdeksan aikoihin poimimaan minut ja belgit kyytiin, kyydissä oliki jo Rosa koiriensa Krimin&Rockyn kanssa ja tietysti Pauliinalla oli Jesse mukana. Nokialta käytiinkin poimimassa kyytiin myös Jenni&Yatsi. Tattista vaan Pauliinan äitille auton lainasta, ei moneen autoon olisi mahtunut neljään ihmistä ja kuutta koiraa, plus tavaroita. 

Matka Nokialta Seitsemiseen oli alkuun hyvä, mutta kun lähempänä oltiin niin seikkailtiin hetki etsien oikeaa paikkaa koska oltiin vähän hukassa. Mikä tuntuu olevan jo meidän porukalle vakio juttu! :D 
Mutta mikäs siinä, hyvä seura ja juttu luisti niin malttoi siellä autossa hetken pidempäänkin istua. 

Auto jätettiin Koveron p-paikalle ja matkaan lähdettiin Koveron perinnetilalta. Heti alkuun kaikki vaikutti todella lupaavalta, kaunista maisemaa ja ilmakin oli mitä mainioin.

Vasta paikanpäällä lyötiin lukkoon mitä reittiä lähdettäisiin kävelemään ja tälläkertaa valintaan osui Torpparintaival, mikä oli siis 6,3km pitkä reitti. Valintana oikein hyvä varmasti sulaan aikaan tai sitten silloin kun maassa on lunta, meinaan en muista koska olisin kironnut niin paljon jonkun muun reissun aikana... :D Pääosin polut olivat tosiaan aivan jäässä, mikä tarkoitti sitä että niillä ei kunnolla voinut kävellä vaan piti kävellä polun vieressä tai rämpiä välillä ihan metsässä. 

Paikkana ja reittinä tämä oli kyllä hyvä, näki kaunista luontoa ja koirat tykkäsivät mennä siellä. Muutama liukastelu kaatuminen tuli parille koiralle ja taisi Pauliina&Rosakin käydä tutustumassa maaperään vähän paremmin, mutta onneksi ei mitään pahempaa sattunut. Muutamia ihmisiä reitille sattui samaan aikaan, mutta aika rauhallista oli kaikinpuolin. 

Pääosin pidettiin kokoajan liikettä yllä, koska ei tuolla jäätiköllä oikein hyviä kuviakaan olisi saanut vaikka kuinka olisi pysähtynyt ja ei haluttu että koirat rupeavat painimaan jäällä ettei sitten vaan satu mitään. 

Mutta pitäähän sitä aina reissulla pysähtyä edes sen kerran, mikäs reissu se olisi ellei makkaraa paisteta. :D Tälläkertaa pysähdyspaikaksi valittiin Haukilampi joka tosiaan osui tuolle torpparintaival reitille. Todella kaunis ja mukava pysähdyspaikka, jossa oli myös hyvä grillauspaikka. Me jouduimme hieman vuoroa odottamaan, koska pari miestä oli siinä juuri syömässä mutta tämä sopi meille koska saimme otettua koirista ryhmäkuvan ja laitettua ne rauhassa kiinni puihin. 

Pian pääsimmekin jo paistamaan omia ruokia kun tulikin oli sopivasti valmiina. Koirat hieman piippailivat, ilmeisesti yrittivät kertoa omasta olemassa olostaan ja kerran nostivat konsertinkin pystyyn kun sattui muutama koirakko kävelemään ohi, luulivat varmaan omistavan koko paikan äänestä päätellen. Muuten saatiin oikein rauhassa istua ja nauttia eväistä. 

Ennen matkan jatkumista napsittiin muutamia kuvia koirista. Lopuksi oli vielä edessä noin 1,4km matka takaisin alkupisteelle ja loppumatka sujuikin hyvin, pian oltiinkin pakattu koirat autoon ja matka kotiin alkoi. 

Isokiitos taas likoille seurasta, nämä koiraporukalla tehdyt reissut on ehdottomasti parhaita. Me ollaan myös valmiita lähtemään koska vaan uudestaan, joten jos joku on reissu seuraa vaille niin viestiä vaan tulemaan! :)
Seitsemiseen aion mennä uudestaan varmaan kesällä viimestään, koska tykkäsin paikasta ja haluan nähdä sen hieman erillaisena mitä se nyt sunnuntaina oli. Ja suosittelen ehdottomasti muitakin käymään siellä!